maanantai 12. elokuuta 2013

Hämyisiä kuvia ja ongelmia paratiisissa

Nappasin eilen illan hämyssä (illat on jo TOSI pimeitä) muutaman kuvan kotoa. Illalla kotona näyttää ihan eriliselta kuin päivisin ulkoa tulvivan valon aikana. Pidän siitä, että kaikki nurkat eivät ole iltaisin valaistu ihan täydellä teholla, vaan on kiva, että osa tilasta on vähän hämyisempää. Olohuoneessa hyvin harvoin tulee sytytettyä enää illalla kattovaloa, vaan lähinnä mennään vaan tuolla pikku-Radonilla ja eteisestä kajastavalla valolla, niin ja tv:n valolla. Keittiössä sytytän iltaisin yleensä tason päällä roikkuvan pienen Aallon valaisimen ja ruokatilassa usein palaa kattovalo, ne tuovat kivasti valoa myös muualle taloon. 

Pitkän johdattelun jälkeen, joka ei oikeastaan johtanutkaan yhtään mihinkään, haluaisin jutella teille minua vaivaavasta asiasta. Omaa blogiani kohtaan minulla on viime aikoina noussut pieni inhon tunne, tai ehkä inho on vähän väärä sana, mutta sellainen pieni ärsytys kuitenkin on nostanut päätään. Ehkä se on jonkinlaista täydellisyyteen pyrkivän luonteen kapinointia, tuntuu vain jotenkin riittämättömältä ja siltä, että en koskaan pääse siihen tasoon jutuissani ja kuvissani mihin pyrin. Eihän minulle kukaan muu niitä tavoitteita aseta kuin minä itse, mutta taidan asettaa ne vähän liian korkealle. Se, että huomaa olevansakin ihan vaan keskiverto on toisinaan liian kova pala nieltäväksi. ;D

Jotta itsesäälissä rypemiseni ei menisi ihan komiikan puolelle haluankin tietää mikä juuri sinut on tuonut lueskelemaan blogiani? Mikä minun blogissani on hyvää ja mitä tahtoisitte nähdä lisää?

Ja te kanssablogistit, olenko ainut näiden tunteiden valtaan toisinaan joutuva?







37 kommenttia:

  1. Sama juttu täällä ja todennäköisesti juurikin tuosta samasta syystä! Argh!

    Jäin lukemaan blogiasi kotikuviesi takia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joskus muitakin ottaa samat asiat päähän. Helpottaa omaa tuskaa, kun tietää, että joku muu pähkäilee saman ongelman kanssa. On päiviä ja aikoja jolloin jotkut asiat ottavat päähän enemmän kuin toisinaan, silloin myös omaa itseään kyseenalaistaa enemmän.

      Niin ja kiitos sinulle, että jäit. <3

      Poista
  2. Tykkään kotisi sisustuksesta ja saan usein inspiraatioita postauksistasi. Juttutyylisi on kaiken kaikkiaan kiva ja luen jokaisen postauksesi :) Jatka samaa rataa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Syhi! <3 Mukava kuulla, että olet saanut postauksistani inspiraatiota, olenkin yrittänyt hieman "erottua" joukosta etsimällä vähän laajemmalla skaalalla inspiroivia kuvia netin syövereistä.

      Itsestäni tuntuu, että mun kirjoitustyyli on vielä hieman haparoivaa, sanottavaa olisi, mutta en saa sitä vain puristettua ulos sillä tapaa kuin tahtoisin, tai sitten aika loppuu kesken ja haluaisi saada postauksen kuitenkin puristettua ulos. Ehkä olen kuitenkin pikkuhiljaa matkaamassa oikeaan suuntaan. Oli kiva kuulla, että olet mukana lukemassa höpinöitäni. :)

      Poista
  3. Et ole suinkaan ainut! täällä ilmottautuu yksi, joka yrittää aina pyrkiä parempaan ja parempaan. Toisinaan se on hyvä juttu, mutta minun luonteelleni se on aika uuvuttavaa kun tietää ettei pääse aina sinne minne itselleen sen riman on asettanut. Toisaalta, eihän blogia pitäisi kirjoittaa liian vakavasti mutta jotenkin sitä aina rantautuu siihen tilaan että mikään ei riitä.. ehkä se on yleistäkin täällä blogimaailmassa? :O

    Mutta sinun blogi on ihana <3 osaat kirjoittaa hyvin, kiinnostavasti ja ytimekkäästi. Kuvat ovat kauniita ja postauksia tulee sopivaan tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On lohdullista kuulla, että en ole ainut joka painii saman ongelman kanssa. Se oma rima tulee helposti asennettua liian korkealla, kun seuraa niin montaa upeaa blogia, että vähemmästäkin tuntee oman bloginsa vähän nukkavieruksi, kun ei yllä lähellekään samaa tasoa. Toisaalta on hyvä, että on tavoitteita, ei omien taitojen kehittämisestä varmasti ainakaan haittaa ole.

      Kiitos sinulle Jenna kauniista sanoistasi! <3 Ehkä mä opin arvostamaan omaa panostani jatkossa vähän paremmin. :)

      Poista
  4. Tykkään teidän kodin tyylistä ja osaat löytää täältä interwebistäkin kivoja kotikuvia (miun maun mukaisia), joita pääsen sitten näin ikään kuin valmiiksi katettuna katselemaan.

    Keep on rockin' :)
    PS. mun mielestä otat tosi hyviä sisustuskuvia, ja ehkä tämä bloggaaminen ja kuvien ottaminen myös samalla kehittää / opettaa jopa ihan huomaamattakin?! Mitä jos käyt katsomassa ihan alkutaipaleesi kuvia ja vertaat nykyisiin? Tuntuuko, että olet mennyt taidoissa uuteen suuntaan? Muutoshan voi olla aika huomaamaton, jos vertaa vain ihan viimeisimpiä keskenään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Anne! <3 Sait hymyn kasvoilleni. :)

      Olen huomannut, että sinun kotisi on myös hyvin paljon minun makuuni, joten meillä on varmasti melko yhtenevä maku. On erittäin kivaa löytää "sisutussiskoja". :)

      Niin ja puhut kyllä ihan totta siinä, että onhan sitä kehitystä tapahtunut aika paljonkin, jos vertaa ihan ensimmäisiin haparoiviin kirjoituksiin ja kuviin. Sitä kehitystään ei vaan tahdo huomata itse kovin helposti. Kuvissa olen huomannut ison harppauksen, toisaalta syytän kameraa siitä, että harppaus voisi olla vieläkin suurempi. Heti kun olisi ylimääräistä rahaa niin uusi kamera kyllä olisi hankintalistan kärjessä.

      Poista
  5. Sama homma täällä, oliskohan se toi lähestyvä syksy, joka saa suomalaisen mielen normaalia apeammaksi ja varautumaan siihen pitkään pimeään aikaan? Enpä tiedä :D
    Blogistasi löytää kivoja ideoita ja sinulla on hyvä maku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos minttu! <3 olet ihan oikeassa, että varmasti syysblues nostelee päätään ja saa riittämättömyyden tunteita pintaan. Tietysti asiaa ei yhtään helpota se, että lueskelee useaa upeaa blogia, joita katsellessa oma blogi tuntuu väkisinkin ihan keskinkertaisuudelta. Mutta, toisaalta itsensä haastaminen on välillä ihan hyvästä, kun vain osaisi iloita paremmin jo saavutetuista tavoitteista. :)

      Poista
  6. Minä käyn lueskelemassa teidän kotikuvien takia. Teidän sisustus on tosi kaunis ja varmasti koko koti ihan mieletön kokonaisuudessaan. Mä luulen että moni blogia kirjoittava ajattelee et apua tuo ja tuo blogi on parempi ja suositumpi, vaikka tietää että se ei ole itseltä pois, vaan sitten miettii että mikä tässä omassa on huonoa, eikä niitä oman blogin hyviä juttuja ollenkaan.. (ompa sekavaa). Minusta se on ihan sairaan tylsää että blogia pidettäisiin niin vakavasti, että kirjoitukset muistuttaa sisustustoimittajien tekstejä. Mielestäni blogien yksi tarkoitus on näyttää tavallisten ihmisten suht tavallisia koteja ja tavallaan voi kurkistaa sinne samanvertaisen henkilön kotiin, eikä sen sisustuslehden kotiin. (ompa toosi sekavaa) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonsku! <3 Niinhän se on, että tottakai se täällä blogimaailmassakin se kateuden peikko nostelee päätään. Sitä kyseenalaistaa omat taitonsa ja peilaa asioita liikaa muihin. Toisaalta kateus voi olla osaltaan hyväkin tunne, sillä siitä voi saada sitä virtaa kehittää sitä omaa blogiaankin, ellei ota sitä liian negatiivisesti.

      Ehkä yksi iso oma ongelmani on se, että oma kirjoitukseni tuntuu itsetäni vielä kovin haparoivalta. Monesti olisi kovastikin sanottavaa, mutta sitä ei saa puristettua ulos sillä tavalla kuin tahtoisi. Haluan kuulostaa itseltäni, mutta onnistun siinä vain harvoin. :D Ongelmansa kullakin näemmä.

      Poista
  7. Minut blogisi äärelle saa teidän kauniit kotikuvat ja sinun lämmin & ystävällinen persoona :). Pidän kuitenkin siitä, että seassa on vaihteleviakin aiheita/kuvia eikä pelkästään niitä oman kodin kuvia, sillä tiedän kyllä, ettei omasta kodista aina riitä juttua eikä omaa kotia aina jaksa kuvatakaan ;).
    Jonsku tuossa ylempänä sanoikin hyvin, olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan! Blogeissa punainen lanka on aika vahvasti bloggaajan persoona ja se on mielestäni hyvä näkyä. Lisäksi sen myötä jokaisella onkin se oma tyyli blogata. Blogeissa myöskin tietty rentous viehättää. Jäin oikein miettimään, tunnistanko noita tuntemuksia joita kuvailit enkä oikein osaa sanoa. Ehkä tai sitten en. Blogia kirjottaa niin omana itsenään, että jos ajattelisin, ettei blogini riitä, ajattelisin samalla etten minä riitä. Joskus jotain tekstiä tulee viilattua turhankin pitkään, että tuskastun ihan itseenikin, mutta sellaista se on ;D. Tosin siitä olen päässyt aika hyvin jo eroonkin. Jos koko ajan pyrkisin täydellisyyteen ja ihan vimpan päälle tehtyyn blogiin, jäisi koko juttu jo ihan ajanpuutteenkin vuoksi.
    Hyvähän näitä on tietysti aika ajoin pohtia ja miettiä, tarvitseeko jossain parannusta yms. Sehän on se ainoa mahdollinen tie kehittyä. Kunhan ei sitten ota asiaa liian vakavasti :).
    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana S! <3 Olen erittäin otettu kuullessani, että pidät minua lämpimänä ja ystävällisenä persoonana (jota toki toivon olevanikin), sillä sinun blogisi on yksi hyvän mielen lähteistäni. :)

      Itse koen vain olevani sellainen persoona, jonka toinen puoli tavoittelee täydellisyyttä ja toinen tahtoisi olla rento ja cool. :D Joskus vaan ne itsestä riippumattomat rajoitteet tekee kiusaa ja silloin asiat ottavat hermoon enemmän kuin olisi syytä. Itse tahtoisin kehittyä kuvaajana, mutta kalustossa on pieniä puutteita, jotka hidastavat kehitystä. Samoin pienen lapsen äitinä koen, että aika on välillä vähissä ja annettavaa olisi niin paljon enemmän, jos olsi vapaammat aikataulut tehdä asioita silloin kuin itseä huvittaisi, sillä välillä se inspiraatio on totaalisen kadoksissa juuri silloin kun olisi pieni hetki vapaata koneaikaa.

      Ihanaa viikkoa myös sinulle! <3

      Poista
  8. Kuvat ja kaunis sisustus tuovat tänne takaisin. Jokainen tekee ja kirjoittaa blogiaan persoonana, kun lukee useita blogeja on rikkaus että blogit eroavat toisistaan. Kanssabloggaajana ja kuten varmasti moni muukin ajattelee samoin. Välillä keksii mainioita ideoita blogia varten ja harmittelee kun ei sillä hetkellä ole mahdollista päästä päivittämään uutta juttua ja kun vihdoin saa sen "mainion" jutun aikaiseksi ei se ollenkaan näytä siltä miltä oli ajatellut. Toisinaan pää on aivan tyhjä, ajattelen, että toinen päivä sitten kun on jotain mistä kirjoittaa. Pidän blogia tärkeänä ja mukavana asiana ja siitä se ajatus kumpuaa. Kiitos ihanasta blogistasi, jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meiju! <3 sehän se blogeissa juuri kiinnostavaa onkin, kun ne ovat jokainen tavallaan erilaisia. Sitä tahtoisi välillä keksiä keinon, millä korostaa sitä omaa erilaisuuttaan.

      Tiedän tunteen, kun vihdoin saat pienen hetken aikaa istua koneen ääreen kirjoittamaan, niin yhtäkkiä pää onkin aivan tyhjä. Tai sitten käy juuri niin, että se idea ei enää postauksen muodossa olekaan niin kiinnostava, tai en osaa muotoilla sitä niinkuin olisin tahtonut. Toisinaan minulle käy myös niin, että postausidea on muhinut päässä ja huomaankin, että saman idean on saanut joku muukin. Silloin ehkä vähän harmittaa, mutta sellaista se välillä on.

      Poista
  9. Samoja ajatuksia itsellä jo tietenkin kun niin kauan on blogannut. Tuntuu siltä, että esimerkiksi valokuvaaminen on mennyt kikkailuksi. Kokeilee kaikkea maan ja taivaan väliltä ja sitten huomaa kuvista että plääh mitä saikaan aikaiseksi, ei ole hyvä valo eikä sitä eikä tätä. Eikä aina keksi niitä juttujakaan. Mutta olen huomannut sellaisen asian, jos alkaa maistumaan puulta pidän rehellisen tauon. Eli tunnustan itselleni, nyt on tauon paikka! Kummasti se helpottaa taas sitä uuden tulemista:) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän täsmälleen mitä haet takaa tuolla, että valokuvaus menee välillä sellaiseksi kikkailuksi. Jotenkin ne kuvat aina näyttää myös niin paljon paremmalta siinä kameran näytöllä kuin tietokoneella. Ärsyttävintä on se, että et ehdi heti kuvia tarkistaa ja huomaat, että mukana ei juuri olekaan julkaisukelpoista materiaalia. Silloin on monesti jo liian myöhäistä kuvata tilannetta uudelleen.

      Itse olen välillä myös antanut itselleni taukoja blogin suhteen. Väkisin puristamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi, sen olen ainakin huomannut. Toisaalta, monesti ärsyynnyn itseeni, kun kerrankin olisi aikaa ja sitten mitään ei vaan tule ulos, se on turhauttava tunne.

      Kiitos sinulle sanoistasi! Tsemppiä tarvitaan vielä monta kertaa! :D

      Poista
  10. Juuri eilen saman teeman kanssa painin ja siitä postauksenkin kirjoitin. Sitä haluaisi, että kaikki on niin kaunista ja viimeisteltyä, mutta sitten postaaminen menee viilaamiseksi ja oma persoonallinen ote häviää. Anna mennä vaan siten kun hyvältä tuntuu, blogisi on ihan superkaunis ja vaikutat niin ihanalta tyypiltä, että tästä ei voi olla tykkäämättä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa muuten olla, että juuri sinun kirjoituksesi jäi alitajuntaani kummittelemaan ja sai minut kirjoittamaan näin kuin kirjoitin. Itsensä kanssa joutuu kyllä joskus painimaan enemmän kuin toivoisi. Välillä sitä toivoisi osaavansa ottaa asioita rennommin. Niinkuin tuossa äsken S:lle vastasin, niin tuntuu, että toinen puoli minusta tahtoo pyrkiä täydellisyyteen ja toinen tahtoisi olla rento ja cool. Ei ole helppoa siis. ;D

      Ja kiitos sinulle Kerttu sanoistasi! Olet ihana! <3

      Poista
  11. Voi kuule päivittäin on samat murheet, ja sitten yritän lohduttaa itseäni, että tämähän on vain harrastus, joillekin muille se on työ, ja laatu on sen mukaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, harrastushan tämä bloggaaminen on, vaikka toisinaan tuntuu, että olisihan tätä ihana tehdä työkseenkin. Ainakin olisi kiva kokeilla joskus niin, että olisi enemmän aikaa käytettävissä tähän, nyt kun joutuu varastamaan sen ajan tytön päiväunien aikaan ja monet muut työt pitäisi samalla hoitaa. Eli tuntuu, että koskaan ei ole oikein kunnolla aikaa paneutua asiaan vaikka haluaisikin.

      Poista
  12. Samojen ongelmien kanssa täällä painitaan. Jo ulkoasullisesti tekisin omaani muutoksia jos olisi aikaa viilata pilkkua. Saatikka sitten ne tekstit - huoh! Joskus pitää vain mennä siitä mistä aita on matalin. Niin ja jokainen meistä kirjoittaa näitä blogeja omalla tyylillään - se minua sinun blogissasi viehättää. Saan myös valtavasti inspiraatiota kuvistasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun se aika on aina niin kortilla. Olisi ihanaa jos joskus voisi tehdä blogijuttuja vaikka ihan kokonaisen työpäivän verran ilman, että koko ajan tuntuisi siltä, että nyt pitäisi olla jo tekemässä jotain ihan muuta ihan muualla. Ne kotitöiltä varastetut puolituntiset tytön päiväuniaikaan eivät oikein tunnu riittävältä.

      Kiitos sinulle H kauniista sanoistasi! <3 Oli tosi kiva, että kerroit minulle!

      Poista
  13. Olenkin todennut joskus aikaisemminkin, että palaan tänne aina uudestaan ja uudestaan, ja aina täältä löytyy niin ihanan inspiroivia kuvia ja juttuja. Kuvat teidän omasta kodista ovat ihania, teidän tyyli miellyttää minunkin silmää ja tosiaan osaat etsiä netin syövereistä ihanan inspiroivia kuvia ja ideoita!

    Ja kuten Anne tuolla aiemmin totesi, onhan se varmasti niinkin, että tässä kehittyy ajan mittaan. Vaikka itse omaa kehitystään katselisikin kovin kriittisin silmin, niin varmasti sitä tapahtuu. Ja tosiaan, ihana blogi sinulla on :) Itse olen niin aloitteleva tässä hommassa, että yritän olla armollinen itselleni ja ajatella juurikin niin, että tässähän sitä oppitaan ja kehitytään. Ja toisaalta tietty rentous tässä bloggauspuuhassa kai on syytä aina säilyttää. Vaikka asuupa se minussakin pieni perfektionisti, joka välillä vähän ahdistuu, kun kun muilla on niin ihania ja suosittuja blogeja. Mutta eipä se toisaalta minulta pois ole, jos muilla on ihania blogeja, päinvastoin! Tässäkin yksi ihana, joten jatka samaa rataa vaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Laura! :) Teit minulle erittäin hyvän mielen positiivisilla sanoillasi!

      Kyllähän sitä tosiaankin huomaa, että kehitystä on jo melkoisesti tapahtunut jos ihan blogin alkuvaiheisiin vertaa. Välillä oikein naurattaa, jos käy alkuaikojen tekstejä ja kuvia katsomassa. :D Eipä tästä bloggailuharrastuksesta ainakaan haittaa ole. Kielellinen ilmaisu paranee, oppii hieman valokuvausta ja ehkä tulee miettineeksi vähän itseään ihmisenäkin. :) Kiva kun käyt lukemassa höpinöitäni!

      Poista
  14. Teidän kaunis kotinne. Sinun mukavan rento tyylisi kirjoittaa. Kauniit kuvat ja elämänmakuinen meno. Siinäpä niitä syitä, miksi minä täällä vierailen. :)

    Ja komppaan yllä olevia - et suinkaan ole ainut, joka pohtii moisia. Ei sitä oikein välillä ymmärräkään mien paljon on oppinut uutta. Sisustuksesta, valokuvaamisesta, kirjoittamisesta. Ihan kaikesta. Ja tässä oppimisprosessissa on todella mukava kulkea matkassa mukana :) Ei kukaan ole valmis! Ja vaikka kuinka pahalta tuntuukin se karmiva epätäydellisyys (tiedän juurikin mistä puhut), niin se on ainut tapa oppia ja huomata mitä voisin vielä tehdä huomenna paremmin. Oppimisen iloa siis! Sitä bloggaus kai itsellenikin enimmäkseen on.

    Täältä saa aimo annoksen inspistä, kiitos siitä! :)

    Niin... En varmasti täällä olisi jos kaikki olisi L I I A N tarkkaan harkittua ja viimeisteltyä. Ei siihen voisi edes samaistua..
    -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JuttaEmilia! <3

      Sitähän tämä bloggaus on, uuden oppimista. Kyllä sitä itsellekin nousee hymy huulille omia ensimmäisiä blogipostauksia selaillessa, onneksi on hieman siitä kehitytty sentään. :) Sitä vaan tahtoisi hieman enemmän aikaa tällä harrastukselle joka on vienyt mennessään. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta aikaa liian vähän. Ja monesti silloin kuin se pieni hetki aikaa olisi niin pää on tyhjä.

      Ja totta, en minäkään tahtoisi lukea blogia joka vaikuttaa ihan liian tarkkaan harkitulta ja viimeistellyltä. Elämänmakuiset blogit on paljon kivempia seurata. :)

      Poista
  15. Ihan ekaa kertaa eksyin blogiisi ja heti lisäsin lukulistalle! Eli ainaski ensivaikutelma on onnistunut. Kuvat inspiroivia ja kauniita. Sisustusbloggareita on netti pullollaan, mutta se, mikä minut ajaa seuraamaan blogeja on persoona blogin takana. Jokainen luo itsestään teksteillä ja kuvilla tietyn tyylin ja tässä tapauksessa kysesssä on rento ja lämminhenkinen blogi kauniilla kuvilla varustettuna, ainakin näin ensivaikutelman perusteella. Tykkään. =)
    Mutta kait nuo tunteet kuuluu tähän bloggaamiseen. Itse kohta vuoden bloggailleena useinkin huomaan miettiväni samoja asioita. Loppujen lopuksi tuun aina samaan johtopäätökseen, jos alan muuttamaan blogia tai kirjoitustyyliä kovinkin paljon, ei se enää olisi minun blogi ja todennäköisesti kyllästyisin hyvinkin pian. Joten jatkan samaa rataa.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanna! <3 Mukavaa, että päätit jäädä lueskelemaan! :)

      Kyllähän se on varmasti ihan normaalia, että välillä kyseenalaistaa itseään ja omaa osaamistaan, toisinaan vähän kovemmalla otteella ja toisinaan hellemmin. Ja toisaalta se on ihan hyväkin, sillä kehittyä voi ilman, että ihminen sisällä muuttuu toiseksi. :) Ja totta, omalla tyylillä sitä on pakko kirjoittaa, sillä muuten koko touhu menisi ihan liian vaikeaksi ja alkaisi maistumaan pahalta. Itse vaan välillä koen, että en saa sanotuksi asiaa omin sanoin, tai niin, että se kuulostaisi minulta. Mutta, ehkä se omien ajatusten tuominen kirjoitettuna esiin ei ole niin helppoa kaikille ja vaatii enemmän aikaa.

      Poista
  16. Kyllä todellakin tälläinen perfektionisti kuin minä joutuu samojen asioiden kanssa painiskelemaan! Itse ajattelen niin, että se aitous on mun juttu, en halua luoda kuvaa mistään kiiltokuvaelämästä, eihän tää elo sellaista ole.

    Mä tykkään tästä blogista juuri tälläisenä ja susta ainakin ihan omana itsenäsi, kauniista kuvista ja just siitä tutunoloisesta aitoudesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä todella minäkin toivon, että minutkin otettaisiin vastaan juuri sellaisena kuin olen. Sillä en halua esittää mitään kiiltokuvamaista kuvaa itsestäni ja toivon, että sellainen maku ei kenellekään jäisi suuhun kirjoituksistani.

      Tottahan toki enimmäkseen sisustuskuvia bloggailevana en tahtosi kodistani jatkuvasti esittää sitä täydellistä totuutta (niitä leluja lattialla, postipinoja pöydillä, tiskejä tiskialtaassa) sillä kauniita kuvia on kivempi katsella, ainakin pidemmän päälle.

      Kiitos sinulle littleB, että käyt lukemassa juttujani! <3

      Poista
  17. Blogisi meni melkein heti lukulistalle kun eksyin tänne ekan kerran. Yksi syy varmasti oli alkuun teidän koira, jostain syystä seuraan blogeja joiden kirjoittajalla samanlainen koira kuin meillä, outoa vai mitä ;) Sinulla on blogissa kauniita kuvia ja kiva lukea sisustuspostauksiasi.

    Itse kirjoittelen hieman erityyppisitä blogia, mutta lukulistallani on paljon erilaisia blogeja kuin omani, mutta myös paljon samantyylisiä.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! <3 Westiet onkin niiiin ihania, että niiden touhuja seurailee niin mielellään! :) Rapsutukset teidän koiruudelle!

      Poista
  18. Kauniit ja vaihtelevat kuvat, elämänmakuinen ja pohdiskeleva kirjoitustyylisi, samantyyppinen elämäntilanne kuin itselläni (hiljattain valmistunut talo, pihahommat, pieni lapsi jne.). Siinä syitä, joiden takia luen blogiasi. Löysin blogisi vasta tänä kesänä, mutta se pääsi heti lukulistalleni. Ihanaa syksyä ja tsemppiä paratiisiin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ajatuksin kuin Mimmu sillä erotuksella, että olen lukenut blogiasi melkein alusta asti. Taisin ekaa kertaa törmätä kuviisi jossain muussa yhteydessä, oisko ollu sisustusideat.net? :)

      Poista
    2. Kiitos Mimmu ja SanMa! <3 Olette te lukijat kyllä ihan mahtavia ja saatte mielen aurinkoiseksi sanoillanne! :) Ja juu SanMa, kirjoittlelin sisustusideoissa ennenkuin äkkäsin bloggailun. :)

      Poista