Jättiläinen

Otin eilen melkoista battlea tälläisen minun päätäni kolme kertaa suuremman ja äitini rakkaudella kasvattaman kurpitsan kanssa. Nyt on hillottu, soseutettu, paistettu, paahdettu ja kaupan päälle tehty vielä sosekeittokin. Olihan erä, mutta onneksi vein voiton.

Tämän jättiläisen siemenetkin olivat melkoisia jättiläisiä. Mutta, ah niin hyviä paahdettuina.

Joko teillä on kaikki syksyn sato säilöttynä talveksi? Minä vasta nyt aloittelen tätä säilömishommaa. Mansikat jäi tänä vuonna ihan välistä, samoin mustikat, vadelmista huolehti anoppi. No jos niitä puolukoita, omppuja ja vähän sieniä tämän kurpitsan lisäksi. Eiköhän niilläkin vähän aikaa pärjäile. Viimevuotisia marjoja tuo pakastin vielä vähän pursuilee, jotta uudet mahtuisi tarvisi ne keittää sieltä mehuksi, kun siihen vielä hyvin käyvät.

Meillä on pappa, eli minun isäni, kyläilemässä (ehkä töissä olisi parempi sana) ja ollaan hänen kanssa tuunailtu vähän yhtä sun toista uutta meille. Lupaan melkoisen jännittävän paljastuksen lähipäivinä, kunhan saadaan projekti onnistumaan kunnialla. :D